Vuoden 2013 satoa

Maailmassa riittää nälkäisiä!

Vuoden 2013 viljelyteemana oli omavaraisuus, jota oli tarkoitus kokeilla noin viikon mittaisella jaksolla: yrittäisin elää ainoastaan – tai ainakin melkein – oman maan antimilla. Huolellisesta (?) suunnittelusta huolimatta vastoinkäymiset (tuholaiset) iskivät ennen kuin kasvu pääsi vauhtiin. Myrkyllisiä torjunta-aineita en halunnut käyttää. Tosin etanoiden ruokahalua oli pakko lopulta hillitä ympäristölle vaarattomalla rautafosfaatilla. Härkäpapuja vaivasivat jättikokoiset kirvat, joita puolestaan torjuin mäntysuovalla. Lehtikaalit kärsivät jonkin verran etanoista ja ilmeisesti myös huonoista kasvuolosuhteista, sillä kasvu oli todella hidasta. Salaatit eivät edes itäneet kunnolla. Sadonkorjuun koittaessa tilanne oli hieman korjaantunut, mutta tavoitteista jäätiin silti niin kauas, että omavaraisuusjaksoa ei ollut järkevää toteuttaa. Tästä johtuen blogin päivittäminenkään ei tuntunut enää vaivan arvoiselta. Toisaalta mittasin sadot parin kasvin osalta melko tarkkaan, joten julkaisen ne nyt kuitenkin ennen kuin alan suunnittelemaan seuraavaa viljelykautta.

Vuoden 2013 viljelysuunnitelma ja toteutunut sato (vihreä = hyvä, keltainen = kohtalainen, punainen = huono)

21. syyskuuta, sadonkorjuun aika.

 

Nokkonen (muutamia ryhmiä)

Tein muutamasta nokkosesta keittoa ja lopuista lannoitetta liottamalla niitä muutaman päivän vedessä (haju on kuvottava, mutta ehkä se kertoo jotain liuoksen tehosta). Muuta lannoitetta en palstalla käyttänyt.

Peruna 'Matilda' (23 kasvia, joista 20 tuotti satoa)

Sato: 2850 g eli 142,5 g per kasvi (alle puolet viljelysuunnitelman ennusteesta)

Peruna oli yksi viljelysuunnitelman tärkeimmistä kasveista sen runsaan hiilihydraattipitoisuuden vuoksi. Kylvin perunat ja härkäpavut lomittain, jotta perunat hyötyisivät papujen sitomasta typestä. Vaikka perunoihin ei iskenyt tauteja tai tuholaisia, jäi sato jostain syystä silti pieneksi, niin määrällisesti kuin mukuloiden koonkin osalta. Varjostivatko härkäpavut liikaa vai oliko maaperässä vikaa? Osasyy pieneen satoon saattoi olla se, että perunat käyttivät energiaa marjojen kasvattamiseen (jotka ovat muuten myrkyllisiä).

 

Härkäpapu (17 kasvia)

Sato (kuivatut pavut, ei palkoja): yhteensä 435 g eli 25,6 g per kasvi

Härkäpapu osoittautui hyväksi valinnaksi – ja onhan sen viljelyllä Suomessa pitkät perinteet. Kirvoja piti torjua mäntysuovalla, mutta kasvu oli silti voimakasta. Härkäpapu tuottaa useita suuria ja painavia palkoja, joissa on sisällä vain muutama papu. Palkoja ei kuitenkaan yleensä syödä, paitsi ehkä keskenkasvuisina. Palkojen järeydestä johtuen niiden avaaminen ja papujen erottelu on työlästä. Toisaalta osa pavuistakin on kookkaita ja siten helposti käsiteltäviä. Härkäpavut ovat myös hyvin ravitsevia, joten pieneltä määrältä kuulostava 25 g kuivattuja papuja per kasvi ei ole lautasella niin vähän kuin saattaisi luulla: pavut turpoavat huomattavasti liotuksen yhteydessä.

Kuivatut härkäpavut jaoteltuna koon mukaan.

Salkopapu 'Blauhilde' (reunoilla, 14 kasvia)

Reunoille kylvetyt ja kepeillä sekä rautalangoilla tuetut salkopavut lähtivät alkukesän etanaongelman jälkeen voimakkaaseen kasvuun. Satokin oli runsas, mutta valitettavasti en löytänyt enää muistiinpanoja sadon määrästä. (Lisään ne myöhemmin, jos ne jostain löytyvät.) Salkopapujen käsittely oli härkäpapuja helpompaa, mutta papuja oli määrällisesti paljon enemmän, muistaakseni useita kiloja. Salkopapu onkin hyvä valinta jos haluaa saada mahdollisimman suuren papusadon pieneltä alalta.

Lehtisalaatti, basilika 'Dark Opal', retiisi ja tilli 'Mammut' (reunoilla, paljon)

Salaatit eivät juurikaan itäneet, mikä saattoi johtua kuumasta kesästä. Edellisenä vuonna salaattia tuli lähes liikaa. Toin muutamia salaatinalkuja vanhempien siirtolapuutarhasta, mutta nekään eivät kasvaneet. Basilikakaan ei oikein menestynyt, toisin kuin viime vuonna. Retiisit tuottivat kohtalaisesti satoa, mutta määrällisesti niitä oli kuitenkin vähän. Tilliä sain pieneltä alalta riittävästi omiin tarpeisiin.

Sokerimaissi 'Early King', kesäkurpitsa 'Buckingham F1', 'Atena Ploka F1' ja vahapapu 'Sonesta' (vasen laita, useita ryhmiä)

Tämäkään kumppanuuskasvikokeilu ei onnistunut. Esikasvatetuilla sokerimaisseilla kesti aikansa sopeutua uuteen kasvuympäristöön. Lopulta kesä loppui kesken ja tähkä jäi keskeneräiseksi. Yritin pelastaa yhden tuomalla sen takaisin sisälle, mutta paluu synnyinsijoillekaan ei auttanut enää. Kesäkurpitsat ehtivät kukkia, mutta ne eivät tuottaneet ollenkaan hedelmiä. Papujen versot syötiin rei'ille ennen kuin ne saivat lehdet edes kunnolla auki. Tämä kokeilu epäonnistui siis sadon osalta lähes täysin, ellei silmänruokaa lasketa.

Lehtikaali 'Red Russian' (reunassa, paljon)

Lehtikaali kasvoi niin verkkaisesti, että kunnollista satoa ei ollut kerättäväksi edes syksyn lopussa (satoa voi yleensä kerätä lähes lumen tuloon asti). Etanat vaivasivat alussa, mutta tuskin olivat ainoa syy  huonoon satoon.

Auringonkukka 'Vanilla Ice' (nurkassa, 4 kasvia)

Esikasvatetut auringonkukat olivat liian hentoja pärjätäkseen ulkona. Yksikään maalle kylvetty ei itänyt.

Soijapapu 'Fiskeby V', pensaspapu 'Montano' ja taitepapu 'Prelude' (keskellä, 8 kasvia)

Soijapavun piti alun perin olla yksi viljelysuunnitelman tärkeimmistä kasveista, mutta onneksi vaihdoin sen paremmin Suomen ilmastoon soveltuvaan härkäpapuun. Soijapapu ilmeisesti iti, mutta ei selvinnyt maan pinnalle asti tai sitten se joutui heti etanoiden suihin. Muut pavut tuottivat hieman satoa, mutta määrällisesti niitä oli niin vähän ettei sillä ole kokonaisuuden kannalta juuri merkitystä.

Persilja (keskellä, useita kasveja)

Toista vuottaan kasvanut persilja tuotti koko kesän satoa ja oli yksi parhaiten menestyineistä kasveista. En laskenut satoa, koska keräsin sitä pienissä erissä.

Ruohosipuli (nurkassa, yksi ryhmä)

Ruohosipuli oli varsin tuottoisa, ja sitä riitti omiin tarpeisiin hyvin.

Sokeriherne (soijapapujen tilalla)

Soijapapujen tilalle istutettu sokeriherne tuotti kohtalaisesti satoa, vaikka olikin myöhään istutettu.

Porkkana (yhden härkäpavun tilalla)

Itämättä jääneen härkäpavun tilalle istutetut porkkanat tuottivat hyvin pienikokoisen sadon, sillä unohdin harventaa kasveja kasvuvaiheen aikana. Syötävää satoa ei siis juuri tullut.

---

Yhteenveto

Sato jäi muiden kuin papujen osalta pieneksi, mihin vaikuttivat tuholaiset ja mahdollisesti maaperän kunto sekä ravinteiden puute. En käyttänyt muita lannoitteita tai maanparannusaineita kuin nokkoskäytettä, jota levitin muutaman litran koko viljelypalstan alalle kerran kesän aikana. Kastelin maata tarpeen mukaan, mutta ehkä silti liian vähän. Omavaraisuutta ajatellen kokeilu ei ollut kovin rohkaiseva, mutta toisaalta se osoitti kuinka tärkeää on tuntea maaperän ja ilmaston vaikutus viljeltäviin kasveihin. Pitkältä ajalta karttuneet tieto ja taito ovat olennaisessa osassa palattaessa tehoviljelystä luomuun.

En ole vielä päättänyt vuoden 2014 viljelyteemaa. Omavaraisuus kiehtoo aiheena jo itsessään. Lisäksi se tarjoaa luonnonmukaisen vaihtoehdon tehotuotetulle ruualle. Ainakin aiheessa riittää opittavaa.

Jos se ei sotisi omia periaatteita vastaan, olisi seuraavaksi mielenkiintoista verrata mikä vaikutus tehoviljelyllä (myrkyt, keinotekoiset lannoitteet) olisi satomääriin. Tai vaikkapa miten omavaraista voisi lihansyönti kaupungissa olla – sika tai kanoja aidatulla viljelypalstalla?! Kotieläinten ruokkimiseen tarvittaisiin luultavasti muutama viljelypalsta lisää – ja kuvamateriaali "lihasadonkorjuusta" ei välttämättä olisi kovin julkaisukelpoista.

Itse asiassa myös viljelyn visuaalinen puoli kiinnostaa – ruoka on elinehto, mutta maailman kauneus tekee elämisestä vaivan arvoista.