Edellisestä kirjoituksesta ehti kulua jo kaksi kuukautta, sillä kokopäivätöiden alkaminen pitkine työmatkoineen vähensi harrastuksiin käytettävissä olevan ajan murto-osaan entisestä. Myös kylvöt uhkasivat myöhästyä, kunnes lopulta sain eräänä myöhäisenä iltana pakotettua itseni kasvimaalle (itse asiassa tämä toistui monena iltana/yönä, seurauksena jatkuva univelka ja paljon hyttysenpistoja). Onneksi olin ehtinyt miettiä viljelysuunnitelman tai oikeastaan viljelyn tavoitteet lähes valmiiksi (ks. edellinen kirjoitus) jo ennen töiden alkamista. Olin hahmotellut viljelypalstan pohjaratkaisua pitkään mielessäni ja piirsin sen tietokoneelle kylvöjä edeltävänä iltana. Jonkin verran improvisoin vielä paikan päällä.
 |
| Viljelypalsta toukokuun puolessa välissä talven jäljiltä. Nokkoset ovat jo hyvällä alulla. Myyrä oli tehnyt kotinsa spiraaliin. |
Tavoitteena on siis tietynasteinen omavaraisuus ruuan suhteen syksyllä toteutettavan kokeilujakson aikana. Tämän takia viljelysuunnitelma sisältää paljon hiilihydraatti- ja proteiinipitoista satoa (toivottavasti) tuottavia kasveja, kuten perunaa ja papuja. Hieman tosin lipsuin tavoitteista, sillä jotain satoa on mukava saada jo kesän aikana.
Suunnitelma perustuu kumppanuuskasveja hyödyntäviin viljelytapoihin. Suomessa on perinteisesti viljelty perunoiden kanssa härkäpapua. Pavut ovat itsessään proteiinipitoista ruokaa ja lisäksi ne edistävät perunoiden kasvua sitomalla maaperään typpeä. Amerikan intiaaneilta on puolestaan peräisin "Kolmeksi sisarukseksi" kutsuttu viljelytapa, jossa kasvatetaan vierekkäin kolmea toisistaan hyötyvää kasvia: maissia, kurpitsaa ja papuja. Pyrin huomioimaan kasvien sijoittelussa käytettävissä olevan pienen tilan mahdollisimman tehokkaasti muun muassa kylvämällä korkeaksi kasvavia salkopapuja. Viljelemätöntä alaa on selvästi vähemmän kuin viime vuonna.
 |
| Viljelypalstan pohjapiirros (palstan koko on 3x3 metriä). |
Nokkosta en itse asiassa kylvänyt, vaan se tuli itsestään. Hyvä niin, sillä se on yksi ravinnepitoisimmista Suomen luonnossa esiintyvistä kasveista. Sitä ei siis kannata heittää menemään, vaan hyödyntää ruuanlaitossa. Käytettyäni lehdet poistan nokkoset kuitenkin muiden kasvien tieltä, sillä nokkosta on mahdollista kerätä muualtakin.
Peruna 'Matilda' (keskellä, 23 kasvia)
Peruna on tämänvuotisen viljelysuunnitelman tärkeimpiä kasveja hiilihydraattipitoisuutensa vuoksi ja niinpä se vie huomattavan suuren osan viljelyalasta. Viljelysuunnitelman tehtyäni tosin muistin, että viime vuonna koko naapuripalsta oli kylvetty tiheästi täyteen perunaa, johon iski tietysti perunarutto, tuhoten koko sadon. On siis riski, että tauti on pesiytynyt myös omaan maahani. Niinpä hankin rutonkestävintä perunalajiketta, jota oli saatavissa. Lisäksi kylvin perunoiden väliin härkäpapua, jotta perunat eivät olisi kosketuksissa toisiinsa. Näin härkäpavut myös luovuttavat perunoille tehokkaammin typpeä – kyseinen perunalajike nimittäin vaatii keskimääräistä runsaamman typpilannoituksen.
Härkäpapu 'Hangdown' (keskellä, 18 kasvia)
Härkäpapu on toinen viljelysuunnitelman pääkasveista. Se sisältää runsaasti proteiinia, hiilihydraatteja ja kuitua. Härkäpavun viljelyllä on myös pitkät perinteet Suomessa, vaikka se onkin tehomaatalouden myötä vähentynyt. Monipuolisten ravintoarvojensa ansiosta se korvaa osittain Suomessa vaihtelevasti menestyvän soijapavun.
Salkopapu 'Blauhilde' (reunoilla, 14 kasvia)
Sain kuin tilauksesta lahjoituksena salkopavun luomusiemeniä. Salkopavut soveltuvat voimakkaan pystysuuntaisen kasvunsa (jopa 2-3 metriä) ansiosta hyvin pienen alan tehokkaaseen viljelyyn. Tähän ne tarvitsevat toki tukirakenteita. Korkeutensa vuoksi kylvin salkopavut pohjois- ja itäreunoille, joissa ne varjostavat muita kasveja mahdollisimman vähän ja rajaavat samalla viljelypalstan "huonemaiseksi" tilaksi. Viljelypalstani sijaitsee onneksi palsta-alueen koillisnurkassa, joten pavut eivät myöskään varjosta naapurien maita.
Lehtisalaatti, basilika 'Dark Opal', retiisi ja tilli 'Mammut' (reunoilla, paljon)
Kylvin aikaista satoa tuottavia matalia kasveja viljelypalstaa reunustavien salkopapujen alle, josta niitä on kätevä noukkia tarvitsematta astella itse viljelyalueella. Samalla kasvit hyödyntävät ylöspäin kasvavien papujen alle jäävää tilaa ja hyötyvät papujen tarjoamasta lannoituksesta. Korvaan todennäköisesti osan lehtisalaatista myöhemmin muilla kasveilla.
Sokerimaissi 'Early King', kesäkurpitsa 'Buckingham F1', 'Atena Ploka F1' ja vahapapu 'Sonesta' (vasen laita, useita ryhmiä)
"Kolme sisarusta" -kumppanuuskasvit hyötyvät toisistaan seuraavasti: maissi toimii papujen "tukikeppinä", kesäkurpitsa varjostaa maata ehkäisten rikkakasvien kasvua ja pavut sitovat maahan typpeä. Maissi on perunan tavoin hiilihydraattipitoinen kasvi, joskaan ei välttämättä kovin satoisa Suomen ilmastossa. Se tuo kuitenkin onnistuessaan vaihtelua ruokavalioon. Kesäkurpitsan siemenet sain myös lahjoituksena, minkä ansiosta päätin itse asiassa lopulta kokeilla myös "Kolmea sisarusta". Kummatkin saamani lajikkeet olivat vieläpä sopivasti keltaisia, joten ne sointuvat hyvin yhteen maissin ja keltapalkoisten vahapapujen kanssa.
Lehtikaali 'Red Russian' (reunassa, paljon)
Lehtikaali on yksi ravintoarvoiltaan parhaista viljelykasveista, joten se oli viljelyn tavoitteet huomioiden helppo valinta. Valitsin miedon makuisen lajikkeen, sillä lehtikaali on tunnetusti hieman kitkerä sellaisenaan syötynä. Se tuottaa satoa myöhälle syksyyn ja on siten oiva täydentämään muita myöhäisiä viljelykasveja, kuten syysperunaa ja papuja.
Auringonkukka 'Vanilla Ice' (nurkassa, 4 kasvia)
Auringonkukkaa on tarkoitus viljellä sen siementen sisältämän rasvan vuoksi. Riittävän rasvan saanti kasveista on hankalaa ilman varsinaisten öljykasvien viljelyä. Käytännössä tämä vaatisi kuitenkin niin paljon pinta-alaa, että ainakin tällä kertaa auringonkukan viljely rajoittuu vain pieneen kokeiluun.
Soijapapu 'Fiskeby V', pensaspapu 'Montano' ja taitepapu 'Prelude' (keskellä, 8 kasvia)
Kokeilun vuoksi päätin kylvää pieniä määriä eri papulajikkeita. Erityisen kiinnostava on ravintoarvoiltaan monipuolinen soijapapu, joka ei tosin ole Suomen ilmastossa välttämättä kovin tuottoisa. Toisaalta soijapapusadon onnistuminen helpottaisi huomattavasti ravintoarvotavoitteiden saavuttamista. Se sisältää jopa huomattavan määrän muuten vaikeasti tuotettavaa rasvaa.
Pensaspapu ja taitepapu (ja vahapapu) ovat itse asiassa lähes sama kasvi, joten erot lienevät pieniä. Kokeilun vuoksi päätin kylvää kumpaakin. Nämä vihreät pavut ovat muita papuja vitamiinipitoisempia, mutta sisältävät vähemmän proteiinia.
Persilja (keskellä, useita kasveja)
Persilja on kaksivuotinen, joten jatkan viime vuonna kylvettyjen kasvien kasvatusta. Siirsin kasvit paikkaan, josta niistä on helpompi kerätä satoa kesän mittaan.
 |
| Kylvöt tehty. Persiljat ja nokkoset tarjoilevat jo satoa. Maissin esikasvatin sisällä. |
Toin vanhempien viljelypalstalta pienen erän ruohosipulia, jonka istutin aivan palstan nurkkaan. Lisäksi olen harkinnut istuttavani väliaikaisen lehtisalaatin tilalle vielä joitakin mausteeksi soveltuvia kasveja, kuten lipstikkaa, etten joudu syömään kokeilujakson aikana pelkkää mautonta perunapapusosetta. Kokeilin jo etukäteen valmistaa kyseistä ruokaa ja ainakin se vakuutti täyttävyydellään. Tosin tärkkelys- ja kuitupitoisena ja ilman rasvaa sen saaminen alas kurkusta voi tuottaa vaikeuksia :P
Muuttuneiden suunnitelmien takia laskelmat viljeltävien kasvien ravintoarvoista olisi tehtävä uudelleen. Toisaalta kasvien satoisuutta on vaikea ennustaa ilman aikaisempaa kokemusta niiden kasvatuksesta. Lisäksi kasvien ravintosisällöt vaihtelevat kypsyysasteen ja valmistustavan mukaan. Joka tapauksessa aion pitää kirjaa satomääristä, joista voin sitten lopuksi suurin piirtein arvioida, kuinka lähelle tavoitettani pääsin.
Kokeilun tarkoituksena on osoittaa, että näinkin pienellä viljelyalalla voi tuottaa monipuolista ja ravitsevaa ruokaa. Voidaan tietysti kysyä onko täyteen omavaraisuuteen pyrkiminen edes järkevää kun vaihtoehtona ovat yhteisviljelmät ja ruokaosuuskunnat, jotka hyötyvät yhteistyöstä. Tämän kokeilun onkin tarkoitus kärjistäen osoittaa, että fossiilisista luonnonvaroista riippuvaiselle tehomaataloudelle on vaihtoehtoja. Tietokin on jo valmiina olemassa – se pitää vain oppia uudelleen.
Itse asiassa luen juuri sattumalta löytämääni puutarhatalouden oppikirjaa vuodelta 1959. Kirjassa puhutaan puutarhanviljelystä todellisena ruuantuotantomuotona, eikä vain trendikkäänä puuhasteluna. Sattumalta kerrostalo, jossa asun on rakennettu samana vuonna kuin kirja on painettu. Tämä herättää tietysti ajatuksia siitä, millaisena ihmisten hyvä elinympäristö on tuolloin nähty, ja kuinka kauaksi tuosta ihanteesta on ajauduttu – mutta tästä aiheesta ehkä lisää seuraavissa kirjoituksissa...
