perjantai 15. maaliskuuta 2013

Katsaus vuoteen 2012

Palstaviljelyn aloittamisen kannalta minulla kävi melkoinen tuuri: olin vuonna 2011 päättänyt hankkia oman viljelypalstan, mutta sellaista ei olisi kovin läheltä saanut ilman monen vuoden jonotusta. Loppuvuodesta kuulin, että parin sadan metrin päähän kodistani ollaan perustamassa uutta viljelypalsta-aluetta. Ilmoitin heti olevani kiinnostunut ja olinkin ilmeisesti ensimmäinen jonossa. Kaikille halukkaille ei odotetusti viljelypalstoja riittänyt. Valitettavasti alue valmistui hieman aikataulusta jäljessä, ja kylvämään pääsi vasta kesäkuun alussa. Tässä vaiheessa suuri osa ikkunalaudalla esikasvatetuista taimista oli jo ehtinyt kärsiä valon puutteesta, eivätkä ne oikein enää kestäneet siirtoa ulos.

Ensimmäisen vuoden viljelysuunnitelma tuli tehtyä hieman huolimattomasti. Kymmenen vuoden teoriaopintojen jälkeen halu päästä kuokkimaan maata vei voiton, joten kylvin suurin piirtein sitä mitä satuin siemenpusseista löytämään. Tietysti opetettua teoriaa oli pakko yrittää edes vähän soveltaa.

Jostain syystä päädyin taas samanlaiseen pohjaratkaisuun kuin monissa aikaisemmissa harjoitustöissäni. Mielessä oli alusta alkaen reunoilta keskustaa kohden nouseva spiraalinmuotoinen polku. Myös kasvillisuuden korkeuden oli tarkoitus lisääntyä ja värimaailman voimistua (punastua) keskustaa kohden. Keskelle muodostuisi pieni piilopaikka, jossa voisi kenties istuskella katseilta suojassa. Viljelypalsta on kuitenkin niin pieni, ettei keskelle jäänyt edes penkille tilaa. Lasten leikkipaikkana piilo olisi saattanut toimiakin. Lisäksi spiraalinmuotoinen käytävä vei suhteellisen paljon tilaa itse viljelymaalta.

Visuaaliset päämäärät olivat muutenkin hieman ristiriidassa satotavoitteiden kanssa, eivätkä valitut kasvit muodostaneet kovin harmonista kokonaisuutta. Yhtenäisen ilmeen ylläpitäminen olisi vaatinut myös säännöllisempää hoitoa. Toisaalta kasvit menestyivät hyvin, mistä lienee kiittäminen hyvää kasvualustaa. Kastelin maan koko kesän aikana vain muutaman kerran.

Viljellyt kasvit (suluissa sijainti kuvissa) ja tuottoisuus viimeisenä:
  • ruusupapu (keskellä) + (pelkät pavut) +++ (palkoineen)
  • paprika (keskellä, piilossa) - (pitkään esikasvatettu, ei tuottanut satoa)
  • chili (keskellä, piilossa) - (pitkään esikasvatettu, ei tuottanut satoa)
  • basilika (keskellä, punalehtinen) ++++ (istutettu lisää kesken kasvukautta, liikaa)
  • herne (oikea nurkka) +++ (osa kuivahti, koska unohdin kerätä ajoissa)
  • parsakaali (oikea takareuna) + (tuholaisvahinkoja, tämän jälkeen asensin verkon)
  • nokkonen (keskellä, tuli itsestään) ++ (jäi keräämättä)
  • tilli (takanurkka) ++
  • persilja (takareuna) +++
  • avomaankurkku (vasen nurkka) + (istutettu myöhään)
  • lehtisalaatti (vasen reuna) ++++ (liikaa)
Alla on kuvattuna viljelyprojektin eteneminen aikajärjestyksessä.

9.6.
1.7.
13.7.
26.7.
12.8.
1.9.

Taustaa

Tämä blogi syntyi tarpeesta dokumentoida omaa kaupunkiviljelyharrastusta, joka sai varsinaisesti alkunsa vuonna 2012 palstaviljelyn aloittamisen ja yhteisölliseen kaupunkiviljelytoimintaan osallistumisen myötä. Sitä ennen olin ollut ikkunalautaviljelijä ja satunnainen avustaja vanhempien viljelypalstalla.

Koulutukseltani olen maisema-arkkitehti, joten kaupunkiviljely alkoi kiinnostaa myös ammatin puolesta, vaikka kaupunkiviljelystä ei juurikaan koulussa puhuttu – tai ehkä juuri siksi. Varsin pian huomasinkin, etten tiennyt juuri mitään hyötykasvien viljelystä.

Viljelyvinkkejä etsiessäni eksyin mukaan yhteisölliseen kaupunkiviljelytoimintaan, mikä johti lopulta siihen, että oma kasvimaa uhkasi jäädä välillä hoitamatta. Tämä blogi keskittyykin omaan viljelypalstaprojektiin, johon olisi dokumentoinnin myötä tarkoitus saada lisää järjestelmällisyyttä ja tavoitteellisuutta. Tarkoitus olisi viljellä vuosittain vaihtuvien teemojen mukaisesti.

Vuoden 2013 teema on, kuten blogin nimestä voi arvata, liikuntaharrastuksia tukevan ruuan viljely (suuri kulutus, paljon hiilihydraatteja ja proteiinia) ja tietynasteinen omavaraisuus. Viljelypalstani pieni koko ja Suomen lyhyt kasvukausi tosin asettavat melkoisia rajoitteita, joten kovin vakavamielisestä kokeilusta ei ole kyse. Liikkumisenikin on enimmäkseen kestävyysharjoittelua, joten raudan maastaveto taitaa rajoittua basilikan nyppimiseen :P