Viherikkuna

Tämän projektin lähtökohdat olivat:

1. Kasvien näkeminen vaikuttaa positiivisesti ihmismieleen.
2. Huonekasvit parantavat sisäilman laatua.
3. Suuri länsi-ikkuna: iltapäiväaurinko lämmittää sisäilman kesäisin 30:en celciusasteeseen.
4. Pussillinen aitoelämänlangan siemeniä, joille piti keksiä laillista käyttöä.

Virastoviljelyä.

Vastoin edellä mainittujen tutkimusten tuloksia saimme juuri töissä kuulla, että huonekasvit ovat riskitekijöitä sisäilman laadun kannalta. Ilmeisesti tällä viitattiin mullassa mahdollisesti pesiviin homeitiöihin. Tästä johtuen jouduimme poistamaan huonekasvit yhteisistä tiloista, mutta saimme onneksi siirtää kasvit omiin huoneisiimme. Tuntuu silti järjettömältä menettää kaikki huonekasvien tarjoamat hyödyt näin mitättömän riskin takia. Tämä järjettömyys innostikin nyt kirjoittamaan viime kesän suurimittakaavaisesta huonekasviprojektista – tai ehkä pitäisi tässä yhteydessä käyttää sanaa kasvihuoneprojekti...

Olen kasvattanut perinteisiä ja vähän eksoottisempiakin huonekasveja jo pitkään, mutta havahduin suuren ikkunan tarjoamaan kasvupaikkapotentiaaliin vasta kasvihuoneviljelyyn tutustumisen kautta. Aikaisemminkin elämänlankaa kasvattaneena tiesin sen soveltuvan tähän projektiin hyvin. Kasvilla on nimittäin varsin osuva nimi: yksivuotisena se tuottaa nopeasti suuren määrän vihermassaa. Toisaalta myös kukinta on varsin pikaista: yksittäiset kukat kestävät vain pari päivää, mutta onneksi koko kasvi ei puhkea kukkaan kerralla.

Nopeasta kasvusta ja suuresta lehtipinta-alasta johtuen elämänlangan vedentarve on suuri. Siksi päätin kokeilla vesiviljelyä, tarkemmin määriteltynä passiivista tai puolivesiviljelyä. Siinä kasvi istutetaan mullan sijasta vettä imemättömään väliaineeseen, jonka avulla vesi nousee säiliöstä kapillaarisesti juuristoon. Vesiviljelyn etuna on myös se, että homeitiöitä ei pääse syntymään, sillä multaa ei ole. Siksi vesiviljelyä käytetäänkin yleisesti muun muassa toimistoissa (paitsi ei näköjään omassa työpaikassani). Väliaineena käytin kevytsoraa, jota saa kaikista puutarhaliikkeistä. Esikasvatin taimia pienissä multaruukuissa, kunnes siirsin pienet multapaakut kevytsoran sekaan kahteen vesiviljelyastiaan. Itse asiassa astiatkin olivat vain tavallisia metrin pituisia parvekemuoviruukkuja. Altakasteluruukut olisivat maksaneet huomattavasti enemmän ja olisivat olleet tässä tapauksessa turhia, koska en täyttänyt ruukkuja mullalla. Asensin astioihin pystysuuntaiset muoviputket kastelua ja veden pinnan tarkkailua varten.

Solmuja.

Huhtikuun loppupuolella.

Elämänlanka on köynnös, joten se vaatii tukemista. En kuitenkaan halunnut tukikeppejä sojottamaan ikkunalaudalle, joten ripustin verhokiskoon ikkunan eteen (lähes) läpinäkyviä kalastussiimoja ja kiersin elämänlankojen alut niiden ympärille. Kasvien kiertyminen yhteen oli tosin alussa pieni ongelma, ja lopulta luovuinkin taistelusta – kasvit alkaisivat joka tapauksessa jossain vaiheessa haarautua sivusuunnassa, mikä oli itse asiassa toivottavaa mahdollisimman suuren viherpinta-alan saavuttamiseksi.

Toukokuun lopussa.

Vesiviljely vaikutti sopivan elämänlangoille hyvin. Kokeilin istuttaa ruukkuihin myös köynnöskrasseja, mutta ne eivät menestyneet. Lisäsin kasteluvettä muutaman päivän välein ja sekoitin siihen kerran viikossa nestemäistä ravinneainetta. Ravinteiden lisääminen kasteluveteen on tärkeää, koska vesiviljelyssä kasvit eivät saa ravinteita kasvualustasta. Toisaalta liika lannoituskaan ei ole hyväksi, eli ravinnepullon ohjeita on syytä noudattaa.

Heinäkuun loppupuolella.

Kylvin elämänlangat kahdessa erässä. Huhtikuun lopussa ikkunalaudalle siirretyt kasvit saavuttivat ikkunan yläreunan kuukaudessa, jolloin siirsin myös myöhemmin kylvetyt taimet ikkunalaudalle. Kasvu oli vielä tässä vaiheessa enimmäkseen pystysuuntaista ja haarautuminen vasta aluillaan. Kesäkuun puolivälissä lähes kaikki elämänlangat olivat yltäneet ikkunan yläreunaan asti. Heinäkuun lopussa kasvien lehtipinta-ala alkoi olla huipussaan, ja asuntoon suodattui lehdistä vihreää valoa koko elokuun ja osittain vielä syyskuunkin ajan. Tosin syyskuussa alkoi lehtien ruskettuminen, joka johti loka-marraskuussa massiiviseen lehtikatoon. Lattialle varisseen biomassan määrää ei voi kuin ihmetellä, etenkin kun ottaa huomioon että se syntyi pienestä siemenestä ja ehkä vesilasillisesta ravinneliuosta. Tosin kumpaankin ruukkuun taisi pikaisten laskujen mukaan upota vettä parikymmentä litraa, ja siitähän kasvit – kuten muutkin eliöt – enimmäkseen koostuvat.

Syyskuun loppupuolella.

Kokeilu oli jokseenkin työläs istutuksineen, sitomisineen ja siivoamisineen, mutta kaiken kaikkiaan onnistunut. Kasveja olisi tosin voinut olla enemmänkin, sillä etenkin ikkunan alaosan kasvusto jäi harvaksi, koska kasvit pyrkivät mahdollisimman nopeasti ylöspäin. Kasvien ohjailu käsin sivusuunnassa varsia siirtelemällä edellyttäisi jokapäiväistä solmujen availua. Kasvien leikkaamista en itse asiassa kokeillut, ja se saattaisikin olla hyvä keino lisätä varsien haarautumista kasvun alkuvaiheessa. Luultavasti toistankin projektin taas ensi kesänä ja kokeilen mahdollisesti myös muiden kasvien soveltuvuutta vesi(ikkuna)viljelyyn.